Tekoäly perustettiin akateemisena tieteenalana vuonna 1956, ja sen jälkeen se on kokenut useita optimismiaaltoja, pettymyksiä ja rahoituksen menetystä (ns. "tekoälytalvi"), uusia lähestymistapoja, menestystä ja rahoituksen elpymistä. Tekoälytutkimuksessa on kokeiltu ja hylätty monia erilaisia lähestymistapoja, kuten aivojen simulointia, ihmisen ongelmanratkaisun mallintamista, formaalia logiikkaa, suuria tietokantoja ja eläinten käyttäytymisen jäljittelyä. 2000-luvulla matemaattinen ja tilastollinen koneoppiminen on ruvennut hallitsemaan alaa, ja tämä tekniikka on osoittautunut erittäin menestyksekkääksi ratkaisten monia haastavia ongelmia teollisuudessa ja akateemisessa maailmassa.
Lähde: Wikipedia
1956 John MacCarthy keksi termin “tekoäly”. Demonstraation ensimmäisestä tekoäly ohjelmasta “the Logic Theorist” kirjoitti Allen Newell, J.C Shaw ja Herbert Simon

1963 Thomas Evans:in ohjelma “ANALOGY” demonstroi, että tietokoneet pystyvät ratkomaan samoja analogisia ongelmia joita on älykkyys testeissä. Ivan Sutherlandin väitöskirja esitteli idean interaktiivisista grafiikoista tietokoneisiin. Edward A.Feigenbaum & Julian Feldman julkaisi “Computers and Thought” kokoelman, joka oli ensimmäinen artikkeli tekoälystä.

1973 Assembly Robotics group edinburgh:in yliopistossa rakensivat kuuluisan skottilaisen robotin (Freddy) joka pystyi näköään käyttäen paikantaa ja koota mallleja

1990 “The deep blue” shakkiohjelma voitti shakin maailmanmestarin.

2000 Interaktiiviset robotit eli älylelut tulivat kaupallisesti saataviksi
Lähde: tekoäly.info